skeittaus

Rullalautailun historia

Rullalautailun historia kulkee käsi kädessä rullalaudan kehityksen kanssa. Kehitykset rullalautailuvälineissä ovat ruokkineet kehitystä rullalautailutyyleissä ja uudet tyylit ovat vaatineet uudenlaisia välineitä.

Rullalautailun juuret ovat surfauksessa ja sitä alun perin kutsuttiinkin "jalkakäytäväsurfaukseksi", jota harrastettiin vain silloin, kun vallitseva aallokko ei soveltunut surfaukseen. Vaikka surfaus vaikuttikin rullalautailun kehitykseen sen alkuikoina nykyään surfaajat ovat siirtäneet rullalautailutemppuja surfaukseen ja kehittäneet molempia lajeja.
[muokkaa]

Ensimmäinen rullalauta

Rullalautailu syntyi 1950-luvulla Kaliforniassa, kun surffaajat eivät tyyneinä päivinä päässeet aalloille. Alkoi renkaallisen surffilaudan kehittäminen. Kaupalliset rullalaudat tulivat markkinoille 1959, jota ennen rullalautoja tai "skoottereita" rakennettiin itse rullaluistimista. Ensimmäinen kaupallinen rullalauta oli nimeltään Roller Derby Skateboard. Maailman ensimmäinen rullalautailukilailu pidettiin vuonna 1963 Kaliforniassa ja 1960-luvun alkupuoli olikin ensimmäinen aalto koko maailman rullalautailussa, lähinnä kuitenkin vain Kaliforniassa. Aikakauden laudat olivat pääsääntöisesti 15-17 cm leveitä ja niissä käytettiin savesta valmistettuja renkaita, joiden pito oli heikko ja jotka lukittuivat osuessaan pieniinkin kiviin. Tämän takia rullalautailu alkuaikojen välineillä oli vaarallista ja muutaman vuoden jälkeen useat kaupungit Yhdysvalloissa kielsivät rullalautailun kokonaan. Tämä kehitys johti ensimmäiseen rullalautailumuodin kuolemaan vuonna 1965. Useat rullalautavalmistajat joutuivat vararikkoon, kun kauppiaat peruuttivat joulusesongiksi tekemiään tilauksia.
[muokkaa]

Toinen sukupolvi

Rullalautailu nousi 1970-luvulla uuteen kukoistukseensa, kun Frank Nasworthy kehitti rullalautoihin uretaanirenkaat vuonna 1970. Keksinnön myötä renkaiden ominaisuudet paranivat huomattavasti ja rullalautailun suosio lähti jälleen voimakkaaseen kasvuun. Kasvaneen kysynnän myötä useat yritykset ryhtyivät valmistamaan pelkästään rullalautailuun suunniteltuja välineitä. Tämän myötä rullalautailijoille tuli mahdollisuus vaatia leveämpiä trukkeja ja siten lautojen leveydet alkoivat kasvaa jopa 25 cm:iin. Valmistajat alkoivat kokeilla eksoottisempia materiaaleja, kuten lasikuitua ja alumiinia, mutta suurin osa laudoista valmistettiin kuitenkin edelleen vaahteraviiluista. Myös tuotekehitykseen panostettiin ja vuonna 1975 rullalaudan renkaissa alettiin käyttää irtonaisten laakerikuulien sijasta tarkkuuslaakereita. Rullalautailijat käyttivät lautojensa parantuneita ominaisuuksia hyväkseen ja kehittivät uusia temppuja. Z-Boys-ryhmäksi kutsuttu joukko Kalifornialaisia rullalautailijoita alkoi rullalautailla 1976 kuivuuden tyhjäksi jättämissä uima-altaissa ja niiden pystysuorilla seinillä. Vuonna 1976 rakennettiin ensimmäinen sisähalli Floridaan. Lautojen parantuneiden ominaisuuksien ansiosta rullalautailijat saavuttivat suurempia nopeuksia ja pystyivät vaarallisempiin temppuihin. Tämän myötä lisääntyneet vastuuvelvoitteet korottivat rullalautapuistojen vakuutusmaksuja niin paljon, että monet menivät konkurssiin ja puistot jyrättiin maan tasalle. Tämä aiheutti suurimmaksi osaksi rullalautailupuistojen varassa eläneen rullalautailutyylin kuihtumisen ja vuoden 1980 lopussa rullalautailu oli jälleen kuollut

Suomessa rullalautailu tuli ensimmäisen kerran harrastukseen 70 -luvulla, jolloin järjestettiin ensimmäiset skeittauksen SM -kisat. Myös ensimmäinen liitto/seuratoiminta käynnistyi 70 -luvulla.
[muokkaa]

Kolmas sukupolvi
Skeittiramppi
Suurenna
Skeittiramppi

Rullalautailun toisesta sukupolvesta jäi eloon ramppiskeittaus, jota harrastettiin pääasiassa rullalautailijoiden omille takapihoilleen rakentamilla rampeilla. Kolmas sukupolvi, 80-luvun alkupuolelta 90-luvun alkuun, saikin alkunsa rullalautavalmistajista, jotka selvisivät vuoden 1980 romahduksesta ja ryhtyivät aktiivisesti markkinoimaan ramppiskeittausta. Tasamaalla tehdyn ollien keksimisen jälkeen painopiste siirtyi katuskeittaukseen ja ensimmäiset katuskeittauskilpailut järjestettiin Kaliforniassa huhtikuussa 1983. Ramppilautailun ollessa suosiossa rullalaudoissa oli leveät dekit ja suuret, nopeat renkaat. Kolmannen aallon aikana rullalautailu levisi Pohjois-Amerikasta maailmanlaajuiseksi muodiksi. Kyseiseltä aikakaudelta tunnetuin ammattilainen on Tony Hawk, joka on edelleen suuri vaikuttaja lajin kulisseissa. Valmistajat suosivat laudoissa lähes täysin vaahteraviiluja eksoottisempien materiaalien sijasta. Katuskeittauksen suosion noustessa laudoista tuli kapeampia ja keveämpiä ja renkaat pienenivät.

Vuosina 1987-1989 rullalautailu rantautui toista kertaa vahvasti Suomeen, jota seurasi muutaman vuoden kestänyt rullalautailuaalto. Suomessa ja maailmanlaajuisesti skeittaus lähes hävisi laman vaikutuksesta 1991-1993.
[muokkaa]

Nykyinen sukupolvi
Skeittaaja kaiteella
Suurenna
Skeittaaja kaiteella

Rullalautailun mentyä pimentoon, alkoi taas kehittyminen ja lajiin tuli mukaan erittäin vahvasti 1980-luvulla kasvanut street-skeittaus, joka ei tarvinnut laman aikana kadonneita ramppeja tai rullalautailupuistoja. Käytännössä 1990-luvun alkupuolella ramppiskeittaus oli erittäin harvinaista; vaikkakin suuren yleisön silmissä edelleen tunnetumpaa kuin kadulla tapahtuva rullalautailu. Uusi nousu rullalautailussa alkoi 1990-luvun puolivälin aikoihin; sillon myös Yhdysvalloissa aloitettiin X-Games -kilpailut, joka nosti osaltaan skeittausta ihmisten tietoisuuteen. Suomessa rullalautailu alkoi elpymään samoihin aikoihin, vaikkakin jo vuodesta 1987 alkaen on joka vuosi järjestetty Suomenmestaruuskilpailut ilman taukoja tähän päivään asti.

Rullalautojen neljännen ja nykyisen sukupolven koon ja muodon on sanellut yksi temppu: ollie. Laudat ovat kauttaaltaan noin 19 cm leveitä ja 80 cm pitkiä. Renkaat ovat erittäin kovia, jotta ne liukuisivat paremmin grindeissä ja liu-uissa. Renkaat ovat myös pieniä, jotta laudat pyörisivät paremmin flipeissä. Lyhyen ajan renkaat olivat vain marginaalisesti laakereitaan suurempia, mutta tuo muoti on jo mennyt ohi ja renkaat ovat halkaisijaltaan useimmiten 50-57 mm. Dekit ovat edelleen useimmiten liimattu vaahteraviiluista, mutta kiinnostus korkean teknologian komposiittimateriaaleja kohtaan on kasvanut hieman niiden hintojen halvetessa.

Vuosituhannen lopussa rullalautailu oli maailmanlaajuisesti suosittua ja Suomessakin lajin harrastajia oli epävirallisten tietojen mukaan kymmeniä tuhansia. Kaupallisuus ja suuret kansainväliset yritykset ottivatkin rullalautailun valikoimiinsa, ja Suomessakin tavalliset urheilukaupat tarjosivat lajin harrastajille tuotteita laudoista kenkiin.

Vuonna 2000 rullalautailun aallonharjat ja -pohjat näyttävät tasoittuneen ja rullalautailusta on kehittynyt tunnettu harrastus. Tätä nykyä Suomestakin löytyy paljon yli kymmenen vuotta lajia harrastaneita. Heistä kenties parhaiten menestynyt on Arto Saari, joka viettää nykyisin kesänsä kuvaten elokuvia ympäri maailmaa.
[muokkaa]

Slangi